Hobitinkolon kansa

Reissu Saksaan toi mukanaan ensimmäiset dwarf-kantajat, joiden juuret johtaa Jenkkilään. Jo ensimmäiset dwarfit ihastuttivat ja veivät kasvatuksen niin uusille urille etten voinut uskoakaan. Dwarfeja on syntynyt siitä lähtien tasaisesti. 

Kasvatus on edennyt jo siihen pisteeseen saakka, että Suomen Kesyrottayhdistys on tunnustanut dwarfit ja näyttelymaailma, paitsi agility, on heille nyt avoin! 
Ja ensimmäinen champion-titteli on jo saavutettu. 

Olen maamme ensimmäinen dwarf-kasvattaja, mutta nyt kääpiöitä on matkannut ulkomailta myös parille muulle kasvattajalle. 

Dwarfien korkeampi hinta perustuu moneen eri seikkaan:

- Niiden harvinaisuuteen 

( Ainoastaan muutama lemmikkikoti on saanut palasen näistä pienistä ihmeistä itseni lisäksi )

- Poikuekoko on pieni 

( normaali poikuekoko on 1-4, joten näitä todella harvoin liikenee maailmalle. Kasvatan näitä kuitenkin itseäni varten )

- Pidempi elinikä ja terveysseikat

( kokemukseni pohjautuu neljän ja puolen vuoden pohjaan ja tutkimuksiin muiden kasvattajien kääpiölinjoihin maailmalla ) 

- Epäsopivien ostajaehdokkaiden poissulkemiseen 

( jos hinta koetaan korkeaksi, se kertoo kyselijästä paljon ja täten toivon, että kyselyt ovat aidoilta halukkailta kotiehdokkailta. Uusien kotien kohdalla olen äärimmäisen tarkka ennenkuin luovutan hobitteja uuteen kotiin )

- Työ kääpiöiden kanssa 

( juurikin kasvatus pienen poikuekoon osalta on suht haastavaa. Tutkimus ja taustatyö vie aikaa hirmuisesti. Kääpiöiden suhteen olen tehnyt valtavan työn, eikä se lopu vielä tähän..) 

Kääpiökansaa kotona

Dwarfit ovat vilkkaita ja eläväisiä. Ne ovat suuria persoonia pienessä paketissa.  Luonne-eroja toki on. Jokainen on yksilö ja oma persoonansa - laiskanpulskeista taskuraketteihin. 

Peruskäytökseltään ne eivät suuremmin eroa standardikokoisista kavereistaan. Huomattavin ero on niiden eläväisyys, aktiivisuus ja vauhtinopeus. 

Missään nimessä dwarfit eivät ole vain katselueläimiä vaan kaipaavat kontaktointia ihmisen kanssa sosiaalisuutensa vuoksi. Pienille käsille dwarffeja ei suositella vilkkautensa vuoksi ja ne ovat todella nopeita liikkeissään niin halutessaan. Käsittely on toki erilaista juurikin pienen koon ja rakenteen vuoksi.

Dwarffeja ei voi verrata hiiriin! 

Ulkomuotoseikkoja ja muuta faktaa.. 

Suurin ero dwarfeissa ja standardikokoisissa on koko - dwarfit ovat vain 1/3 standardikokoisen rotan koosta ja keskimääräinen paino on 40g-100g.

Jalostuksella pystyy muokkaamaan toki ulkomuotoa, mutta pääsääntöisesti dwarfeilla on pieni ja pyöreähkömpi/lyhyempi pää. Suuret silmät ja suurehkot pyöreät korvat antavat vaikutelman ainaisesti poikasesta. Pää ei saa olla liian pitkä, eikä liian pyöreä, vaan runkoon nähden sen pitää olla ihanteellinen ja sopusuhtainen. Häntä on lyhyt ja ohut, sen kiinnitys kroppaan on tiivis. Ruumiinrakenne on tiivis, kevyehkö ja sopusuhtainen. Linjasta riippuen, se voi olla myös vahva, lyhyt ja pyöreähkö antaen vaikutelman vahvalihaksisesta yksilöstä. On enemmän makuasia mistä sitten enemmän tykkää ja mihin suuntaan jalostusta tahtoo viedä. 

Uroksen ja naaraan sukupuolinen leimaero on paljon pienempi kuin standardikokoisilla. Samoin koko erossa tai painossa ei ole huomattavia eroavaisuuksia. 

Muunnoksia dwarfeilla voidaan jalostaa samassa mittakaavassa kuin standardikokoisillakin, mutta on kehuttu niiden olevan kestävämpiä tiettyjen geenien osalta - esimerkiksi harleyt ja niiden iho-ongelmat, joita ei ole kääpiöillä tavattu. 

Kääpiörotille ei voi asettaa luovutuspainoa. Kasvattaja seuraa poikasen kehitystä ja arvioi luovutuksen enemmänkin ikäpohjalta. Keskimääräinen valmius  luovutusikään on noin 8vko-10vko.

Dwarfit kehittyvät hitaasti ja jalostuksen kannalta tämän huomaa mm. viettien heräämisessä ja valmiudesta astutuksiin. Uroksilla voi viedä tovin ennenkuin ne ymmärtävät täysin astutuksen idean. Maailmalla on täysin luonnollista käyttää vuoden ikäisiä naaraita jalostukseen, itselläni ei tästä ole kokemusta vaan pyrin pitämään astutusiän samoilla linjoilla kuin standardikokoisten kanssa. 

Kääpiöiden elinikä on paljon pidempi kuin standardikokoisilla. Eliniänkaareksi on asetettu 2-4 vuotta, mutta tähän esitettyyn faktaan en voi omalta kannaltani ottaa kantaa. 

Yksi suurimmista syistä miksi kääpiöillä on pidempi elinikä on se, että ne kärsivät vähemmän oksidatiivisista vaurioista ja oksidatiivisesta stressistä (maksassa, munuaisissa ja keuhkoissa), eivätkä ne altistu niin herkästi kasvaimille. 

Kääpiöitä on syntynyt kotonani reippaasti ja vanhimmat ovat 3v vanhoja. On ollut todella minimaalisen vähän hengitystieinfektioita tai ylipäänsä flunssaa tai räkäisyyttä. Kasvaimia ei ainuitakaan. Sydänperäisiin oireisiin olevan muutaman tapauksen kohdalla törmännyt. Ja sijottikodissa ollut yksi korvatulehdus ja lenssu. 

Todella tervekuntoisia pikkukavereita on olleet! 

Sopiva ympäristö kääpiökansalle

Vaikka on todettu kääpiöiden elävän sulavasti sovussa standardikokoisten kanssa, en sitä itse voi suositella. Vahinkoja voi aina tapahtua, vaikka lauma olisi kuinka tasapainoinen tahansa. Iso uros voi saada pahaa vahinkoa aikaiseksi, sen esimerkiksi pudotessa kääpiö version päälle. Riskit ovat liian suuret ja olemassaolevat, joten ehdottomasti kääpiöt vain kääpiöiden seuraan. 

Kahden kaveruksen sijasta ideaalitilanne on  kerralla hankkia pieni lauman, 3-5. Laumaa voi kasvattaa myöhemmässä vaiheessa oikein hyvin. Pienessä laumassa saa paremmin kääpiökansan parhaita puoli irti - pääsee seuraamaan niiden yhteisöä ja elämää, ja toki laumadynamiikka on selkeämpi. Tämä koskee sekä naaraita että uroksia. 

Vaikka kyseessä on pienempi versio standardikokoisesta rotasta , silti häkin tulisi olla suuri. Pieni koko ei saa hämätä asumuksen mittoja miettiessä. Mielelläni en aseta niille vaatimuksia häkin suhteen, koska mielestäni samat standardit niille passaa kuin normikokoisillekin. Pieni pinnaväli on ehdoton! 

Asumus on omasta mielestäni helpompi sisustaa, koska pystyn hyödyntämään niin paljon eri materiaaleja ja virikkeitä - oksia, köysiä, pesiä, mökkejä ym. 

Juoksupyörä niillä tuntuu olevan ihan must muiden maiden kasvattajien mukaan. Omillanikin on käytössä ja se täytyy myöntää, että aika hyvin ne purkaa energioita ( jota todellakin riittää ) juoksupyörän parissa. Juoksulautanen ajaisi saman asian. Tärkeintä on valita se sopivin pyörä koon suhteen, enkä myöskään suosittele metallipyöriä, joissa on vaakapinnat.

Kuivikkeena kääpiöillä käy ihan samat vaihtoehdot kuin standardikokoisillakin. Kuiviketta tosin ei tarvitse laittaa niin suurta kerrosta. Hajuhaittoja kääpiöistä on paljon, paljon vähemmän ja siivousväli voikin huomaamatta kasvaa pidemmäksi , koska hajuhaittoja ei ole. Kääpiöille voi hyvin lisätä tuoretta heinää tai olkea kuivikkeiden joukkoon, josta ne nopeasti kerätään pesätarvikkeiksi.

Ruokinnan suhteen on tärkeää kiinnittää huomiota määrään. Ruokaa ei tarvitse olla tarjolla niin paljoa ja suosin ruuassa pienempää rasvamäärää. Kääpiöillä kun on taipumusta lihoa herkästi. Tästäkin syystä hyvin virikkeellistetty ja iso häkki on liikunnan kannalta ehdoton! 

Juoksuttamisen kanssa täytyy olla varovainen juurikin pienen kokonsa ja nopeutensa vuoksi. Ne löytävät todella nopeasti ne pienimmätkin koloset jonne sulloutua ja niiden rohkea luonne voi saada aikaan harmia jos ne pääsevät putoamaan liian ( heitä ajatellen ) korkealta. 

Historiasta lyhyesti 

Alkujaan spontaanisti esiintynyt geeni löydettiin labraoloista vuonna 1977 Jenkkilässä. 

Geeni aiheuttaa kasvuhormonin pysähtymisen ja niitä on käytetty paljon labroissa kasvainten istutuksiin, koska ovat osoittautuneet melko resistanteiksi kasvaimille. Heidän kasvuhormonin tuotanto hidastaa kasvainten kehitystä.

Kasvattajien haltuun ensimmäiset dwarfit päätyivät ilmeisesti 2003. Lil Rug Rats rottala oli ilmeisesti ensimmäinen ja jakoi niitä sen jälkeen kolmeen rottalaan, Odd Fellow rottala oli yksi heistä.