Kasvatuksesta, muunnoksista ect

Olen Suomen Kesyrottayhdistyksen virallinen kasvattaja. Virallisen kasvattajan titteliä olen kantanut ylpeänä vuodesta 2010. Ensimmäinen poikue syntyi kuitenkin jo 2007.

Kasvatin alkuun nimellä Cicabo's ja kasvatukseni pääpaino oli buff rexeissä, lähes 10v ajan. 

Kasvattajanimeni kuitenkin vaihtui ja nimi Gitano's hyväksyttiin. 

Aktiivina Suomen Kesyrottayhdistyksen toiminnassa olen ollut kaikki nämä vuodet - Olen istunut hallituksessa, puheenjohtajana, palkintovastaavana, jäsenlehden päätoimittajana, standarditoimikunnan jäsenenä, kouluttajana, tuomarina. Olen ollut mukana järjestämässä lukuisia näyttelyitä ja siivonnut päivän päätteeksi lukuisia saleja. Matkannut näyttelypäivinä monia satoja kilsoja ja juonut aivan liikaa kahvia. Olen istunut tuomareiden sihteerinä, toiminut assarina. Kestittänyt ulkkarituomareita ja varannut näyttelypaikkoja. Nauranut enemmän kuin ikinä, itkenyt ja huutanut. Pokannut palkintoja ja nauttinut pienistä ilonhippusista. Vetänyt kasvattajapäiviä. Haaveillut ja unelmoinut. Matkannut toiseen maahan rottien vuoksi, tehnyt kaiken todeksi. Kasvanut kiinni harrastukseen ja sen tuomiin iloihin. Rakentanut vahvoja ja lojaaleja ystävyyssuhteita, rakentanut toisen perheen!

Rakkaalle harrastajaporukalle se on kiitos ja kumarrus, me teemme tätä tarinaa yhdessä! 

Rottalassa syntyy poikueita tasaisesti. Pääpaino marbleissa, silvermaneissa ja Dwarfeista. Syksy - 24 tuo kasvatusrintamalle pari uutta muunnosta, quicksilver, chestnut ja ash. Niiden ohella kasvatukseen tulee myös painoa mock minkille ja cinnamonille, agoutille ja blackille.
Linjojen värikkyyden vuoksi syntyy rottalassa monen montaa muunnosta, niin pystykorvaisina kuin dumboinakin. Sileäkarvaisina, rexinä ja välillä harleynakin. Onpa rottalaan muutama fuzzkin ilmaantunut, ilman tarkoitusta. 

Linjani pohjautuvat Suomen lisäksi Saksan ja Jenkkien linjoihin ja muutamasta linjahaarasta löytyy rottia myös Tsekeistä ja Puolasta. 

Vahva brittipohja tulee uusien muunnoksen myötä myös Gitano's rottalaan. Eritoten brittien tyypit ovat aina kiehtoneet itseäni! 

Teimme yhdessä Ratsian ja Rosefield's rottaloiden kanssa unohtumattoman reissun Saksaan 2019.  Toimme Suomeen uutta verta sekä uusia muunnoksia ( marble, silvermane, dwarf, aussie mink, mock(american) mink kantajat ). 
 

Syksy 2024 toi uudet tuulet Briteistä ja sieltä tuli Suomeen ihka ensimmäiset quicksilverit ashit ja chestnutit, Zephyr, Rivendell ja Rebel rottaloista. 

Saksa/jenkkilinjat ovat eläneet vuodesta 2019, tutkin ja seulon  niitä edelleen. Linjat kulkevat jo monessa polvessa, mutta silti yllätyksiä tupsahtelee tuon tuosta. Eipä voi sanoa, että käy tylsäksi. 😁

Tärkeimpinä kriitereinä kuitenkin kasvatuksessani pidän terveyttä ja lemmikin ominaisuuksia, vaikka kasvatankin pääsääntöisesti itseäni varten. 
Terveys on asia josta ei vaan voi tinkiä! 

Marble

Tunnetaan myös nimellä spotted tabby ( kuten se kissarotu ). 

Semiletaali, dominoiva geeni. 

Ensimmäiset marblet löydettiin ruokakasvattajalta ( NERD ) Jenkeistä 2013. Niiden luultiin alkuun olevan merlejä ja sillä nimellä ne alkuun kulkivatkin, kunnes harrastajat saivat niitä käsiinsä ja tajusivat heti ettei kyse ole merlestä, vaikka se sitä muistuttikin. Merle on sidonnainen mink-geeniin. 

Geeniin on liitetty alusta saakka hammasongelmia ( malocclusion ). Hampaat saattavat kasvaa epätasaisesti, katkeilla, kasvaa kitalakeen, kasvaa ristiin ja rastiin, you name it. Hampaita voi leikata, mutta harvemmin ne korjaantuvat. Hampaat ovat normaalia heikompaa tekoa ja marblejen hampaat ovat valkoiset, kun taas normaalilla rotalla ne ovat oranssinkeltaiset. 

Toinen ongelma on silmiin kohdistuva, toispuoleinen. Silmä vaikuttaa siltä kuin sen takana olisi painetta, joka työntää silmää ulospäin saaden aikaan efektin kuin se tippuisi pois. Glaukoomasta ei ole kyse, se on tutkittu. Poikueissa voidaan myös tavata pienisilmäisyyttä ja silmättömyyttä.
 

Ongelma on siinä, että yllä todetut ongelmat voivat pomppia sukupolvienkin ylitse. Vanhemmalla saattaa olla koko paketti kunnossa, mutta poikasille voikin ilmentyä kyseisiä ongelmia. Turhauttavaa kyllä. 

Olen äärimmäisen tarkka marblejen jalostuksesta ja hirveän herkästi jätän käyttämättä niitä jalostukseen jos ongelmat osuvat liian lähelle. Jatkuva ulkosiitos ei vakiinnuta toivottuja ominaisuuksia linjaan, mikä on harmillista. Jatkuvaa lottopeliä ja siksi ulkojalostuseläimen tulee olla laadukas. 

Marbleja joita luovutan lemmikkikoteihin edellytän pitämään tiukasti yhteyttä kanssani. Täten pystyn pitämään kirjaa yksilöistä, linjoista ja ongelmista. Ongelmallisia marbleja en luovuta koskaan lemmikkikoteihin. En kuitenkaan voi poikasesta täysin luvata satavarmaksi, että sillä ei koskaan tulisi ongelmia hampaiden tai silmien kanssa. 

Olen Suomen ensimmäinen marblekasvattaja ja pitkään olin myös ainoa. Ongelmien vuoksi en luovuta marbleja jalostuskäyttöön. 

Marblet hyväksyttiin Suomen standardiin 1.2.2022

Marbleja voi syntyä kaikissa väreissä, kuvioissa ja turkeissa. Itse pyrin kasvattamaan sileitä, tummasävyisiä marbleja, ne ovat näyttävimmän näköisiä. 

Tunnetaan myös nimellä D'argent ja Silken. 

Semiletaali, dominoiva geeni. 

Silvermanen turkki on äärimmäisen silkkinen ja hohtava. Perusväri jää karvanjuureen, viiksipedin ja silmien ympärille kuin naamio. Muutoin geeni luo hopeisen ( mustanryhmän väreillä ) ja helmiäisen ( agoutiryhmän väreillä ) hohteen. 

Ensimmäiset silvermanet löydettiin vuonna 2012 Jenkeissä, Squeaks and Nibbles rottalassa. 

Olin ensinmäinen maamme silvermanen kanssa työskentelevä kasvattaja, mutta en pitkään. Manet ovat vakiinnuttaneet paikkansa monessa eri rottalassa.

Silvermaneja voi syntyä missä värissä, kuviossa ja turkissa tahansa. 

Itse kasvatan 'maneja' blackina, agoutia ja sen johdannaisina, sileäkarvaisena, vaikka harleyna ne ovatkin jumalattoman upeita! 

Standardiin silvermane saatiin 1.2.2022 

Oma kasvatukseni on tällä hetkellä hieman värikästä kääpiöiden osalta ja ne ovat enemmän ja vähemmän kuviollisia. 
 

Tavoitteena on kasvattaa kääpiöt selfeinä, saada marble kiinnitettyä kääpiöihin, sekä saada ylipäänsä mahdollisimman monia geenejä siirrettyä kääpiökokoon. Pohjaa on, mutta suurin haaste on pienet poikuekoot. 

Aussie mink ja sen johdannaiset ovat näistä selkeimmin poikkeavat. Poikaset syntyvät beigen sävyisinä ja molttausten (karvanvaihto) myötä alkavat tummua asteittain. Yleensä päälaelle jää beige lakki ja muu vartalo peittyy tummanruskean sävyn alle. 

11/24

Aussie minkit ovat kadonneet, tai ainakin todella hyvin piiloutuneet, linjoistani. Kääpiöissä sitä vielä joskus ja jouluna esiintyy.

Poikanen 1 

American mink:

Saksanreissun yksi suurimpia haaveita oli saada juurikin mock minkkiä haettua. Mahdollisia kantajia sain mukaani ja niiden kanssa on työskennelty 4v, mutta silti varmuutta ei asiasta ole ja testaukset jatkuvat edelleen ( tilanpuute, muut resessiiviset vaikuttajat, eläinten vähäinen määrä), mahdollisia kantajia on sitten senkin edestä. 

Sain Puolan kasvattajaystävältä mock mink pohjaisen russian doven kasvattamaan pohjaani. Materiaalia siis on mitä työstää. 

Bluen vähäisyys Suomessa ( ilman russian geeniä) aiheutti suurta päänvaivaa, koska se hidasti jo alkuunsa testauksia. 

Unknown - rottalasta sain kuitenkin apua ja kuviollinen blue naaras toi oman lisäyksensä testipohjaan. Nyt on blue-kantajuuskin pieneltä osin kunnossa. 

Jenkkipohjat ovat vallanneet suurimman osan rottalastani, koska projekti on laajentunut niin paljon. 

8/24

Aussi mink-pohja pyörii reseinä vielä tietyissä linjoissa, mutta eivät ole enää tupsahtaneet esiin. 

Mock mink on edelleen mysteeri rottalassa, koska testaus on hidasta. Asiasta ei ole edelleenkään  täyttä varmuutta, koska tarvittavia testieläimiä on ollut niin niukasti. 

9/24

Unelmista tulee viimein oikeesti totta.. Brittivahvistukset saapuvat Gitano's rottalaan syyskuussa. 

Rivendell kasvattajalta saapuu pari agouti urosta. Sanoja ei tarvita, vain nimi riittää Ann Storey!! 

Rebel rottalasta saapuu 3 quicksilveriä ( viimein!!!) 

Zephyr kasvattajalta saapuu  mock minkkiä, blackia, blueta ja viimein saan käsiini niitä ihka oikeita chestnutteja ja ashia! 

Rottalassa tapahtuu suuria muutoksia näiden tuontien osalta! 

Kaiken muun ohella alkaa puhtaan linjan luominen ( yksi QS muunnokseen ja toinen chestnut /ash linjaan). Suomen linjat eivät sellaisenaan käy ja siksi ison työn joutuu tekemään kahden uuden linjan puhtaaksi luomisesta. 

Joulu tuli siis jo syyskuussa rottalaan! 😍

Pastellit /chestnutit /jenkit - mikäikinä 

Yhdentävänä tekijänä on tilastoitu nenänalueen harmahtaminen ensimmäisen molttausten tiimoilla. Mary Giles (Zephyr) on tehnyt näiden kanssa eniten töitä, mutta - 24 siirsi muunnoksia muihin rottaloihin työstettäväksi. 

Pastelleja on nyt kaikilla silmäväreillä ja suurinosa on maneja, mikä vaikeuttaa tutkimuksia, koska todellista väriä otuksilta on vaikeampi havaita. 

Linjasiitoksia ja toivon mukaan edes osa olisi ilman manea. Nyt saa ehkä hieman pohjalle tukea siitä, että mitä kaikkea nämä voikaan pitää sisällään. Edelleen tiiviisti seuraan muiden maiden asioita, varsinkin brittien, koskien näiden kaltaisia värejä. 

8/24 

Chestnut /ash geenistä ei ole kyse, koska geeni joka rottalassani pyörii ei käyttäydy kyseisten muunnosten tavalla. Uskon meillä pyörivän muunnoksen olevan useamman resen aiheuttama. EU mink testattu ja poissuljettu.

Meillä syntyy cinnamonin kaltaisia, mutta selkeästi kuparin sävyisiä, kellertävän ja hunajaisen cinnamon pearlin sävyisiä ja oudon pearlin sävyisiä muunnoksia, joille ei tällä hetkellä ole selkeää teoriaa, vaikka lukuisia testejä on tehtynä. 

                          Quicksilver

Quicksilver on geneettisesti american mink pohjainen bluemink. 

Käytettävä blue on se sellainen  - ei haluttu, vaaleapohjainen blue. Väristä käytetään myös nimeä Powder blue, joka on vaan valikoivan jalostuksen tuotosta.

Kyseinen muunnos on siis aivan eri minkin aiheuttama kuin meiän Suomen bluemink. 

Quicksilverillä on rubiinitsilmät ( mock minkeillä on usein  tumman rubiinit silmät, kuitenkaan vaalentamatta perusväriä). 

Muunnos on selkeästi eroava russian dovesta ja russian silveristä. 

Standarditoimikunta hyväksyi muunnokset koestandardiin suorilta.

Tarkoituksena on myös saada aikaan quicksilver agoutia.

Kuva: Mary Giles 

Kuva:Mary Giles

Chestnut - Ash 

Vuonna 2016 brittikasvattajat saivat lisämaustetta maahan tuontien osalta Canadasta. Ainakin ensimmäiset silvermanet matkasivat Canadasta tuolloin. Silvermane tunnetaan Englannissa nimellä Silken. 

Tuontirottien osalta ilmestyivät ensimmäiset oranssit rotat mustilla silmillä, joilla on selkeästi tummemmat kuono-osat, melkein kuin pointit. Muunnos sai nimen chestnut ja niitä alettiin tutkia enemmän. Alkuun muunnoksesta puhuttiin nimellä Dirty orange.

Zephyr, Skatta ja Rivendel - rottaloissa tutkittiin geeniä kovin. Pian saatiin selville geenin olevan dominoiva, aussie chocolaten (dominoiva suklaa, tunnetaan myös nimellä timtam Australiassa) osuus asiaan, selkeät pointit, mutta testit osoittivat ettei C-lokuksella ole osuutta asiaan. Muunnoksesta saatiin aikaan myös punasilmädiluutti ja self-versiot, selfit kantaa nykyään nimeä ash. 

Kuvat: Mary Giles 

Linjani ovat vielä kovin värikkäät ja yritän koko ajan päästä selvyyteen kaikista mahdollisista reseistä mitä linjani pitävät sisällään. 

Fuzzyyn olen törmännyt onneksi vain kahdesti. Niillä voi olla paljon ongelmia silmien kanssa.

Harleyta syntyy aina silloin tällöin. Harvemmin jätän niitä, koska geeniin liittyy paljon imetys-ja nisätulehdusongelmia sekä paljon iho-ongelmia. Niiden iho on herkempi ja ne rupeilee todella paljon. Niiden ihonhoitoon ja ruokavalioon pitää perehtyä hyvin. 

Meidän rottalassa karsitaan poikueet emon vointia silmällä pitäen ja sen mukaiseksi. Yleisin poikuekoko meillä on 6-10,harvemmin 12, mutta koskaan en jätä poikueisiin sen isompaa määrää.

Syy karsimiseen on yksinkertaisesti se, että haluan taata poikasille parhaat mahdolliset eväät elämälle ja suuri poikuekoko näkyy poikasen terveydessä ja yleiskunnossa. En voisi koskaan ottaa kontolleni poikasten nälkäkuolemaa itsekkäistä syistä. Enkä varsinkaan emon heikkoon kuntoon menemistä. Minun tehtäväni on karsia, koska luonto ei voi tässä samalla tavalla puuttua peliin. Se on vastuullisen kasvattajan tunnusmerkkejä. Emon vointi on äärimmäisen tärkeää! Emo saa riittävästi lisäravintoa ja kunnon ja suvun mukaan jätän sopivan määrän poikasia emolle. Poikasten kasvaessa, jatkuva piipitys maitobaarilla näkyy kyllä nopeasti mikäli poikasia on liikaa.

Emo on kuitenkin mulle aina tärkeämpi kuin poikasmäärät.  

Kasvatuksessani käytän sisä- ja linjasiitosta, jota rotat kestävät hyvin. Meillä ei synny yksikorvaisia tai kolme silmäisiä rottia, vaan ennenkaikkia linjoista jotka ovat todella tutkittuja ja itselle tuttuja. Ulkojalostus on kuitenkin lottoilua ja linjassa voi piileä vaikka ja mitä ei haluttuja ominaisuuksia, jotka taas saadaan parhaiten esiin ja selville sisäsiitoksella.

Asiasta ei kannata tehdä mörköä, vaan puretua faktoihin spekuloinnin sijaan. Luulo ei ole tiedon väärti. 😁

Rottalasta sananen

( Kuvat vanhan asunnon rottalasta)

Käytössä edelleen critterit, kääpiökansan matamit asuttavat Lusakaa ( jota olen säilönyt varaston tomuissa ja odottanut sopivaa hetkeä ottaa se jälleen käyttöön ja se päivä on viimein koittanut. Mun rakkaus ❤️), Alaskat ovat käytössä myös edelleen. 

Mamailuun käytän rottakoon labrabokseja ja dunia - poikasten ollessa noin 3-3,5 vkoa vanhoja muuttavat ne äippän kanssa alaskaan.

Kuivikkeina käytän erilaisia materiaaleja, hamppua, olkea, haapaa, paperia, heinää ym
Mahtipehku ( haapalastu) on aivan mahtava kuivike, jota suosin mamojen ja kääpiöiden kanssa.

Gitano's rottala näyttää jokaisen siivouskerran jälkeen hieman erilaiselta, mutta tässä kuva johon aina pyrin:

Sapuskan sekoitan itse noudattaen Shunamite - ohjetta, joka on käytössä melkein jokaisella brittikasvattajalla. Meidän Roosa on tehnyt todella hyvän jutun aiheesta, jonka olen linkannut toisaalle näillä sivuilla.